Kompastuskivenä taloyhtiöiden turvallisuussuunnittelussa on se, että asiakirjoja tehdään tekemisen vuoksi eikä niitä saada osaksi taloyhtiön arkea. Yksinkertaiset asiat, kuten sisälle suojautuminen ja ilmanvaihdon sulkeminen eivät ole usein ole asukkaiden tiedossa. Pelastussuunnitelmista puuttuu usein esimerkiksi kiinteistökohtaiset ohjeet ilmanvaihdon sulkemiseen, ja vaikka ne siellä olisivat, pelastussuunnitelman sisältö tavoittaa vain harvan taloyhtiön asukkaan. Pelkkä pelastussuunnitelman jakaminen asukkaille ei useinkaan riitä, vaan tarvittaisiin monipuolisempaa perehdytystä ja vuoropuhelua turvallisuusasioista jokaisessa taloyhtiössä.
Esimerkiksi Turussa 17.3.2014 sattuneessa kerrostalopalossa Onnettomuustutkintakeskuksen tekemästä kyselystä kävi ilmi, että noin puolet asukkaista ei ollut saanut tietoa toimintaohjeista tulipalotilanteessa. Vain muutama asukas muisti, että pelastussuunnitelma tai osa siitä olisi jaettu asuntoihin tai suunnitelmasta olisi tiedotettu muulla tavoin. Suurin osa ei ollut tutustunut rakennuksen pelastussuunnitelmaan. OTKES onkin todennut, että ”näyttää siltä, että pelastussuunnitelmia laaditaan lain noudattamiseksi eikä paikallisen paloturvallisuuden kehittämiseksi”.
Liesi on keskeinen paloriski
Keittiö on keskeinen asumisen turvallisuutta uhkaava tila. Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan liesipalot syttyvät tyypillisesti tilanteissa, joissa ruoanlaitto jää valvomatta tai liesi unohtuu päälle. Erityisen riskialttiita ovat rasvapohjaiset ruoat, jotka voivat syttyä ylikuumentuessaan. Lisäksi liesien läheisyydessä säilytettävät helposti syttyvät esineet, kuten muoviset astiat, keittiövälineet tai paperit, voivat syttyä vahingossa. Tahaton lieden käynnistyminen on myös yleinen ongelma, joka voi johtua esimerkiksi huolimattomasta toiminnasta, kuten säätimien vahingossa kääntämisestä, tai jopa lemmikkien liikkeistä. Riskit kasvavat entisestään, jos käyttäjän toimintakyky on heikentynyt esimerkiksi ikääntymisen, muistisairauksien, väsymyksen tai päihteiden vuoksi. Myös vanhentunut liesitekniikka, kuten valurautaliedet, joissa ei ole turvallisuusominaisuuksia, lisää liesipalojen riskiä.
… Kiuasta unohtamatta
Vuosaari-tapauksen traagiset tapahtumat vuodelta 2016 nostavat esiin saunan paloturvallisuuden haasteet ja tarpeen kehittää sen turvallisuuskäytäntöjä. Pienet huolimattomuudet, kuten tavaroiden säilyttäminen kiukaan läheisyydessä tai sen tahaton päälle kytkeminen, voivat johtaa vakaviin seurauksiin. Vaatteiden ja muiden helposti syttyvien esineiden säilyttäminen saunassa voi luoda olosuhteet, joissa tulipalo pääsee syttymään ja leviämään nopeasti. Lisäksi ilmanvaihdon kautta leviävät savukaasut voivat vaikeuttaa pelastustoimia ja vaarantaa asukkaiden turvallisuuden myös muissa huoneistoissa. Tulipalossa muodostuva ylipaine voi myös estää poistumisen asunnosta.
Kotitalouksien varautuminen
Ihmisten osaamisessa häiriötilanteisiin varautumisessa on parantamisen varaa. Monilla on hyvin rajallinen tieto siitä, miten erilaisiin häiriöihin, kuten sähkö- tai vesikatkoihin, tulisi varautua. Esimerkiksi suuri osa kansalaisista ei selviäisi edes muutamaa päivää ilman juoksevaa vettä tai sähköä. Monet suhtautuvat varautumiseen passiivisesti. He eivät pidä sitä ajankohtaisena tai tärkeänä, luottaen siihen, että yhteiskunta hoitaa asiat heidän puolestaan.
Tiedon saatavuudessa on myös haasteita. Vaikka varautumisesta on tarjolla tietoa, vain pieni osa kansalaisista on aktiivisesti etsinyt sitä. Eri ikäryhmien välillä on selkeitä eroja: nuoret löytävät tietoa internetistä, mutta vanhemmat ikäluokat ovat tiedonhaussa passiivisempia. Lisäksi monilla puuttuvat konkreettiset resurssit ja taidot, kuten kotivara tai kyky käyttää alkusammutusvälineitä.
Kotitalouksilla ja taloyhtiöillä on keskeinen rooli yhteiskunnan varautumisessa, sillä ne ovat osa kokonaisturvallisuuden periaatetta, jossa yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot toimivat yhdessä häiriötilanteiden hallitsemiseksi ja niistä toipumiseksi. Kotitalouksien odotetaan olevan omavaraisia vähintään 72 tunnin ajan mahdollisissa kriisitilanteissa, kuten sähkö- ja vesikatkoissa. Tämä edellyttää kotivaran ylläpitämistä sekä tietoja ja taitoja siitä, miten toimia erilaisissa häiriötilanteissa, kuten tulipalon tai myrskyn sattuessa.
Taloyhtiöiden rooli
Taloyhtiöiden tulisi suunnitella toimintaa poikkeusoloissa ja häiriötilanteissa, hankkia tarvittavaa kalustoa ja muita yhteiskäyttöön sopivia varusteita ja järjestää turvallisuuskoulutuksia ja -harjoituksia. Taloyhtiöiden vastuulla on myös huolehtia muun muassa rakennusten rakenteellisesta paloturvallisuudesta, palontorjuntatekniikasta sekä uloskäytävistä ja varatiejärjestelyistä.
Taloyhtiöt voivat toimia viestinnän välittäjinä asukkaiden ja viranomaisten välillä, jakamalla varautumisohjeita ja tietoa onnettomuuksien ehkäisystä ja oikeasta toiminnasta. Samalla ne voivat edistää turvallisuuskulttuuria jakamalla tietoa turvallisista toimintatavoista. Kotitaloudet ja taloyhtiöt voivat myös yhdessä muiden toimijoiden, kuten järjestöjen ja viranomaisten, kanssa vahvistaa yhteisön kriisinkestävyyttä ja minimoida häiriöiden vaikutuksia.
Pelastuslain vaatimukset
Laki edellyttää, että pelastussuunnitelmassa kuvataan, millaisia vaaroja ja riskejä on arvioitu ja mihin johtopäätöksiin niiden suhteen on päädytty. Lisäksi suunnitelmassa kerrotaan, millaisia turvallisuusjärjestelyjä rakennuksessa ja sen tiloissa on toteutettu onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Suunnitelmassa annetaan ohjeita asukkaille ja muille tilojen käyttäjille siitä, miten onnettomuuksia voi ehkäistä ja miten toimia vaaratilanteissa. Siinä käsitellään myös muita toimia, joilla varmistetaan kohteen omatoiminen varautuminen.
Pelastustoimesta annetun asetuksen mukaan pelastussuunnitelmassa tulee myös kuvata, miten omatoiminen varautuminen ja poikkeusoloihin varautuminen järjestetään pelastuslain vaatimusten mukaisesti. Suunnitelman on oltava ajan tasalla, ja se on perehdytettävä rakennuksen asukkaille, työntekijöille ja muille, jotka ovat mukana toteuttamassa suunnitelman mukaista varautumista.
Ihmiset erilaisina oppijoina
Pelastussuunnitelmaan perehdyttäminen on tärkeää, ja se onnistuu parhaiten huomioimalla eri oppimistavat. Osa oppii parhaiten selkeistä kaavioista, kartoista ja videoista, jotka havainnollistavat toimintamalleja. Joillekin sopii suulliset esitykset, keskustelut ja äänitteet, jotka selittävät pelastussuunnitelman keskeiset osat. Osa vaatii toimintaa käytännössä, kun taas jotkut oppijat puolestaan arvostavat kirjallisia ohjeita ja mahdollisuutta syventyä materiaaliin itsenäisesti.
Tehokkaassa perehdytyksessä yhdistetään näitä menetelmiä. Esimerkiksi visuaalisen esityksen jälkeen voidaan tutustua yhdessä talon turvajärjestelyihin ja päättää perehdytys keskusteluun. Näin varmistetaan, että kaikki osallistujat ymmärtävät, miten toimia hätätilanteessa, ja turvallisuuskulttuuri vahvistuu koko taloyhtiössä.
Tuki taloyhtiöille
Voitte ottaa minuun yhteyttä, kun kaipaatte tukea taloyhtiön turvallisuusasioissa. Oli kyseessä poistuminen ja varatiet, palo-osastoinnit, savunpoisto, yksityiskohtainen toiminta yleisten tilojen tai asunnon palovaroittimien hälyttäessä, sisälle suojautuminen, kotitalouksien varautuminen, väestönsuojelu, sähkölaitteiden, -pyörien ja -autojen riskit ja turvallinen käyttö sekä lataus tai paloturvallisuutta parantavat toimet asukasremonttien yhteydessä – haluan olla tukenanne juuri teidän taloyhtiölle räätälöityjen ratkaisujen tuottamisessa ja niiden perehdyttämisessä asukkaille.