Pelastuslain 17 §:n lakimuutos, joka siirtää asuntojen palovaroittimien hankinta- ja kunnossapitovastuun asukkaalta rakennuksen omistajalle, on merkittävä askel kohti järjestelmällisempää ja turvallisempaa toimintamallia. Siirtymäajan päättyessä vuoden 2025 lopussa taloyhtiöiden ja muiden rakennusten omistajien vastuulla on varmistaa, että jokaisessa asunnossa on riittävä määrä toimivia ja asianmukaisesti sijoitettuja palovaroittimia.
Tarjolla olevien teknisten ratkaisujen ja palveluiden kirjo on laaja. Jotkut toimijat tarjoavat perinteisten paristokäyttöisten palovaroittimien asennusta ja huoltoa, kun taas toiset suosivat pitkäikäisiä litiumparistoja. Jotkut tarjoavat etäseurantaa, joka vähentää tarvetta kotikäynteihin, ja toiset yhdistävät tilatiedot pilvipalveluihin tai API-rajapinnan avulla suoraan kiinteistöhallintajärjestelmiin. Mutta miten taloyhtiö voi varmistaa, että valittu ratkaisu vastaa juuri heidän tarpeitaan?
Keskiössä palovaroittimien riittävä määrä ja sijoittelu
Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen. Palovaroittimista annetun asetuksen mukaan laitteiden määrän arvioinnissa on huomioitava paitsi vähimmäisvaatimus (1 kpl / 60 m² ja yksi varoitin per kerros) myös tilojen muoto ja niiden syttymisvaaraa aiheuttavat toiminnot. Tilojen muoto, kuten huonejako, vaikuttaa merkittävästi savun leviämiseen ja sitä kautta varoittimien toimivuuteen. Esimerkiksi suljettu makuuhuoneen ovi voi hidastaa savun leviämistä niin, että varoitin hälyttää liian myöhään turvallisen poistumisen varmistamiseksi. Näiden seikkojen huomioiminen on olennaista taloyhtiön turvallisuuden varmistamisessa. Etenkin tilanteessa, jossa päivitetyn palovaroitinasetuksen antaminen on viivästynyt juuri palovaroittimien riittävään määrään liittyvien kiistojen vuoksi.
Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) on todennut, että pelkkä 1/60 m² -säännön mekaaninen soveltaminen ilman tilojen muodon huomioimista voi johtaa palovaroittimien määrän riittämättömyyteen, mikä kasvattaa riskiä tulipalojen myöhäiseen havaitsemiseen. Tämä tuli esille esimerkiksi Raahessa 13.9.2016 tapahtuneessa kahden lapsen kuolemaan johtaneessa rivitalopalossa, jossa palovaroittimia oli liian vähän ja ne oli sijoitettu epätarkoituksenmukaisesti. Lisäksi OTKES on suositellut palovaroittimien ketjuttamista niin, että yhden varoittimen hälyttäessä kaikki asunnon varoittimet aktivoituvat, mikä parantaa turvallisuutta merkittävästi. Myös vaimennuspainike on oleellinen ominaisuus, sillä se mahdollistaa varoittimen hiljentämisen turhien hälytysten, kuten ruoanlaitosta aiheutuvien savujen, yhteydessä ilman laitteen irrottamista.
Sähköverkkoon kytketyt varoittimet osana ”soppaa”
Haasteita saattaa olla myös tilanteissa, joissa taloyhtiöön on asennettu sähköverkkoon kytkettyjä palovaroittimia. Niitä ei aina ole asennettu riittävää määrää, tai ne voi olla asennettu epätarkoituksenmukaisiin paikkoihin. Siirtymäajan päättymiseen mennessä taloyhtiön on kartoitettava palovaroitinten riittävä määrä, asennettava puuttuvat palovaroittimet, päätettävä niiden tekniset ominaisuudet, annettava asukkaille ohjeet palovaroittimien käyttöön sekä muodostettava kanava vikailmoitusten vastaanottamiselle ja käsittelylle sekä suunniteltava palovaroittimien huolto- ja kunnossapitotoimet niin lyhyellä kuin pitkälläkin tähtäimellä.
Jos rakennuksessa on sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet, järjestelmää saa tarvittaessa täydentää myös muilla kuin sähköverkkoon kytketyillä palovaroittimilla. Kuitenkin on syytä muistaa, että myös sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien elinikä on enintään 10 vuotta. Suomessa lienee jo lukemattomia taloyhtiöitä, joissa sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet ovat ylittäneet teknisen käyttöikänsä.
Erityistä tukea tarvitsevat unohtuvat helposti
Kuulovammaisten ja muiden erityistä tukea tarvitsevien asukkaiden tarpeet muodostavat tärkeän kokonaisuuden palovaroittimien vastuun siirtyessä taloyhtiöille. Vaikka erityisryhmien tarpeisiin on tarjolla taloudellista tukea lisälaitteiden, kuten valohälyttimien tai täristinmoduulien, hankintaan, vastuu niiden asennuksesta ja huollosta ei kuulu hyvinvointialueille. Tämä asettaa taloyhtiöille merkittävän vastuun varmistaa, että kaikkien asukkaiden turvallisuustarpeet tulevat huomioiduiksi. Valittavalla tekniikalla on suuri vaikutus siihen, miten lisälaitteet voidaan saumattomasti integroida asennettavaan järjestelmään ja miten niiden käytettävyys varmistetaan pitkäaikaisesti.
On tärkeää, että taloyhtiön hallitus osaa arvioida, täyttävätkö tarjotut palvelut kaikkien asukkaiden turvallisuusvaatimukset ja huomioivatko ne erityisryhmien tarpeet riittävästi. Tämä vaatii paitsi teknistä asiantuntemusta myös ymmärrystä siitä, miten sääntelyn vaatimukset ja käytännön ratkaisut kohtaavat.
Lisäksi erityisryhmien tarpeiden huomioiminen voi olla myös taloyhtiön yhteisöllisyyttä vahvistava mahdollisuus. Kun turvallisuusratkaisut suunnitellaan aidosti asukkaiden tarpeet huomioiden, syntyy ympäristö, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Näin palovaroittimien vastuun siirtäminen ei ole vain säädösten täyttämistä, vaan myös askel kohti kestävämpää ja inhimillisempää asumista.
Palovaroitintekniikan termiviidakko
Palveluntarjoajan ja käytettävän teknologian valinta vaikuttavat ratkaisevasti siihen, kuinka hyvin taloyhtiö pystyy vastaamaan muuttuvan sääntelyn asettamiin vaatimuksiin ja hallitsemaan valintojen mukana tulevat riskit. Tekniset ratkaisut, kuten LoRaWAN, Sigfox, RadioLink ja M-Bus, tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia, mutta voivat myös hämmentää päättäjiä monimutkaisuudellaan.
Palovaroittimien hankkimisessa kustannukset ovat tärkeässä roolissa. Edulliselta vaikuttavan palovaroittimien tekninen käyttöikä voi olla lyhyt esimerkiksi siitä syystä, että sen valmistusajankohdasta on jo aikaa. Toisaalta halvoilla komponenteilla ongelmia voi olla tiedossa etenkin palovaroittimen ikääntyessä.
Taloyhtiöiden peruskorjaukset
Putkiremonttien ja muiden peruskorjausten yhteydessä tehtävät tekniset valinnat voivat merkittävästi vaikuttaa palovaroittimien käytön helppouteen ja huoltotarpeisiin. Esimerkiksi järjestelmän ominaisuudet määrittävät, tarvitaanko palovaroittimien fyysinen vaihto 10 vuoden välein, vai valvooko järjestelmä itse itseään ja ilmoittaa mahdollisista huoltotarpeista. Peruskorjauksen yhteydessä tehtävät muutkin päätökset, kuten mahdollisuus liesivahtien helppoon jälkiasennukseen, eivät välttämättä lisää kustannuksia. Ne voivat tuottaa merkittäviä etuja taloyhtiön asukkaiden turvallisuudelle, erityisesti heidän ikääntyessään.
Viimeistään peruskorjauksen yhteydessä kannattaa harkita olemassa olevien sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien korvaamista EN54-standardisarjan komponenteilla. Näistä saadaan rakennettua hyvin erilaisia tarpeita palvelevia ratkaisuja ja komponenttien elinikä on tyypillisesti huomattavasti pidempi kuin palovaroittimilla.